Tuki- ja liikuntaelimistö: vaivat ja työkyky

Tuki- ja liikuntaelimistö muodostuu luista, nivelistä, lihaksista ja jänteistä, jotka yhdessä mahdollistavat liikkumisen ja kehon tukemisen. Tärkein perusasia: tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat yleisimpiä työterveysongelmia ja merkittävä sairauspoissaolojen syy, mutta riskitekijöihin voidaan vaikuttaa ja työkykyä voidaan tukea myös oireiden ilmaannuttua.

Tässä artikkelissa käydään läpi yleisimmät tuki- ja liikuntaelinvaivat työikäisillä, niiden riskitekijät ja vaikutukset työkykyyn sekä keinot tukea tuki- ja liikuntaelinterveyttä. Tämä on yleistä tietoa, ei lääketieteellistä ohjetta. Lisää työterveyttä käsitteleviä artikkeleita löydät Baabelian etusivulta.

Mitä tuki- ja liikuntaelimistö tarkoittaa

Tuki- ja liikuntaelimistö on kehon rakenne, joka kannattelee kehoa ja mahdollistaa liikkeen. Sen terveyttä ja työkykyä käsittelee tarkemmin myös Työterveyslaitoksen aineisto.

Tuki- ja liikuntaelimistön tehtävä kehossa

Tuki- ja liikuntaelimistön tehtävä on tukea kehoa, suojata sisäelimiä ja mahdollistaa liikkuminen. Se on jatkuvasti käytössä sekä työssä että vapaa-ajalla.

Luut muodostavat kehon rungon, nivelet mahdollistavat liikkeen, lihakset tuottavat voiman ja jänteet välittävät sen luihin. Nämä toimivat yhtenä kokonaisuutena, joten yhden osan ongelma voi heijastua muihin ja vaikuttaa koko liikkumiskykyyn.

Yleisimmät tuki- ja liikuntaelinvaivat työikäisillä

Työikäisillä esiintyy tyypillisesti muutamia toistuvia vaivoja. Yleisimpiä niistä käsittelee tarkemmin myös Työterveyslaitoksen aineisto.

Selkä- ja niskavaivat sekä olkapään kivut

Selän kiputilat ovat yleisimpiä ja aiheuttavat erityisen paljon sairauspoissaoloja. Alaselän kipu voi tuntua paikallisena lanneselässä tai säteillä alaraajaan. Niska-hartiaseudun kivut ovat myös hyvin tavallisia, ja ne voivat pitkittyä tai toistua. Olkapääkipu on selkä- ja niskakivun jälkeen kolmanneksi yleisin vaiva, ja se voi alkaa haitata arkea ja työntekoa esimerkiksi käden kohoasennoissa.

Käden rasitussairaudet ja nivelrikko

Kyynärpään ja käden rasitussairaudet, kuten toistotyön aiheuttama tenniskyynärpää, kuuluvat yleisimpiin ammattitauteihin. Nivelrikko puolestaan yleistyy iän myötä ja on tavallisin polvessa ja lonkassa. Nivelrikko voi heikentää liikuntakykyä ja vaikeuttaa fyysisesti kuormittavassa työssä selviytymistä.

Mitkä riskitekijät kuormittavat tuki- ja liikuntaelimistöä

Riskitekijät jaetaan tyypillisesti fyysisiin, psykososiaalisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Sairauksien yleisyyttä Suomessa käsittelee tarkemmin myös Työterveyslaitoksen aineisto.

Fyysiset, psykososiaaliset ja yksilölliset riskitekijät

Fyysisistä tekijöistä riskiä lisäävät esimerkiksi raskaat nostot, hankalat työasennot, toistotyö ja tärinätyökalujen käyttö. Psykososiaaliset tekijät, kuten työstressi, heikko tuki ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet, voivat lisätä oireilua ja ennustaa vaivojen pitkittymistä.

Yksilöllisistä tekijöistä ikä, ylipaino, tupakointi ja vähäinen liikunta vaikuttavat riskiin. Esimerkiksi selkäkivun riskiä lisäävät lihavuus, tupakointi ja fyysisesti raskas työ, ja nivelrikon riskiä kasvattavat ylipaino, työn fyysinen kuormitus ja aiemmat vammat.

Miten tuki- ja liikuntaelinvaivat vaikuttavat työkykyyn

Vaivat vaikuttavat työkykyyn kivun ja toimintakyvyn heikkenemisen kautta. Sairauspoissaoloja ja pitkäaikaista työkyvyttömyyttä käsittelee tarkemmin myös Työterveyslaitoksen aineisto.

Kivun ja toimintakyvyn heikkenemisen vaikutukset

Kipu ja toimintakyvyn heikkeneminen voivat vaikeuttaa työtehtävistä suoriutumista, lisätä sairauspoissaoloja ja vähentää työn sujuvuutta. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisimpiä sairauspoissaolojen ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden syitä etenkin iän myötä.

Monikipuisuus työkyvyn haasteena

Kivut esiintyvät usein samanaikaisesti useammalla kehon alueella. Tällainen monikipuisuus on jopa yleisempää kuin yksittäisen alueen kipu, ja mitä laaja-alaisempaa kipu on, sitä vahvemmin se heikentää työkykyä. Lisäksi monisairastavuus, kuten tuki- ja liikuntaelinvaivojen ja mielenterveyden ongelmien yhtäaikaisuus, kuormittaa työkykyä erityisesti.

Selkä-, niska- ja olkapäävaivat työssä

Näiden alueiden kuormitus liittyy usein työn fyysisiin ja psykososiaalisiin tekijöihin.

Työhön liittyvät ja yksilölliset riskitekijät käytännössä

Alaselän vaivoihin ja niistä aiheutuvaan haittaan ovat yhteydessä fyysisesti raskas työ ja huono työtyytyväisyys. Niska-hartiaseudun ja olkapään oireiden riskiä lisäävät esimerkiksi istumatyö, yläraajojen staattinen kannattelu, toistotyö ja käden kohoasennot.

Käytännössä riski kasvaa, kun työssä yhdistyvät fyysinen kuormitus ja kuormittavat psykososiaaliset tekijät. Siksi sekä työasentoihin ja työn tauotukseen että työn organisointiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Käden rasitussairaudet ja nivelrikko työssä

Yläraajojen rasitussairauksilla ja nivelrikolla on omat työhön liittyvät riskitekijänsä.

Toistotyö, puristusvoima ja fyysinen kuormitus

Käden rasitussairauksien ja rannekanavaoireyhtymän riskiin vaikuttavat työliikkeiden toistuvuus ja puristusvoima. Myös työkalut, työasennot ja kylmä lämpötila voivat vaikuttaa oireisiin.

Nivelrikko on yleisintä polvessa ja lonkassa eli suurissa kantavissa nivelissä. Fyysisesti kuormittava työ voi pahentaa nivelrikon aiheuttamaa haittaa, ja erityisesti suurten nivelten nivelrikko vaikuttaa liikkumiskykyyn ja työssä selviytymiseen.

Miten tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä voidaan tukea

Terveyttä tuetaan sekä työn järjestelyillä että työyhteisön toimintatavoilla.

Ergonomia ja työn hyvä organisointi

Ergonomialla ja työn hyvällä organisoinnilla voidaan vähentää kuormitusta. Työasentojen, työvälineiden ja työn rytmityksen parantaminen, kuten taukojen ja työn vaihtelun lisääminen, tukee tuki- ja liikuntaelinterveyttä. Myös säännöllinen vahvistava, venyttävä ja aerobinen liikunta tukee toimintakykyä.

Työyhteisön tuki ja johtaminen

Kannustava ilmapiiri, hyvät vaikutusmahdollisuudet ja oikeudenmukainen johtaminen suojaavat oireilulta, koska psykososiaalinen kuormitus on yksi riskitekijä. Toimiva työyhteisö ja varhainen tuki vähentävät vaivojen pitkittymistä.

Milloin oireisiin kannattaa puuttua

Varhainen puuttuminen on avainasemassa.

Varhaisten merkkien tunnistaminen

Tärkeä huomio: pitkittyvä kipu tai toimintakyvyn lasku kannattaa selvittää ajoissa. Varhainen yhteydenotto työterveyteen ja esimerkiksi työfysioterapeutin arvio voivat lyhentää sairauspoissaoloja ja ehkäistä vaivan pitkittymistä.

Mitä aikaisemmin oireisiin puututaan, sitä helpompi niihin on yleensä vaikuttaa. Siksi toistuviin tai pitkittyviin oireisiin kannattaa suhtautua vakavasti eikä jättää niitä huomiotta.

※Vaatii tarkistuksen: tuki- ja liikuntaelinvaivojen diagnoosi, hoito ja työkyvyn arviointi perustuvat aina yksilölliseen lääketieteelliseen arvioon. Tarkista omaa tilannettasi koskevat tiedot työterveyshuollosta tai terveydenhuollosta sekä Työterveyslaitoksen verkkosivuilta.

Yleisimmät kysymykset tuki- ja liikuntaelimistöstä

Mitkä vaivat ovat yleisimpiä työikäisillä?

Työikäisillä yleisimpiä ovat alaselän, niskan, olkapään ja polven kivut, ja työuran loppuvaiheessa polven ja lonkan nivelrikko yleistyy. Sekä työn kuormitus että omat elintavat vaikuttavat riskiin: fyysinen kuormitus, toistotyö ja tärinä kuormittavat, ja ylipaino, tupakointi ja vähäinen liikunta lisäävät riskiä. Liikunta ja hyvä ergonomia puolestaan suojaavat.

Voiko työkykyä tukea, vaikka oireita jo olisi?

Kyllä. Oikeat työjärjestelyt ja varhainen tuki helpottavat arkea ja työssä selviytymistä myös oireiden kanssa. Työtä voidaan usein mukauttaa, kuormitusta keventää ja palautumista tukea, ja työterveyshuolto voi auttaa löytämään sopivat ratkaisut. Monessa tapauksessa työ on mahdollista ja jopa suositeltavaa, kun kuormitus sovitetaan tilanteeseen.

Yhteenveto

Tuki- ja liikuntaelimistö koostuu luista, nivelistä, lihaksista ja jänteistä, ja sen vaivat ovat yleisimpiä työterveysongelmia. Työikäisillä tavallisimpia ovat selkä-, niska-, olkapää- ja polvikivut sekä käden rasitussairaudet ja nivelrikko, ja monikipuisuus heikentää työkykyä erityisen paljon.

Riskiin vaikuttavat fyysiset, psykososiaaliset ja yksilölliset tekijät, joihin voidaan vaikuttaa ergonomialla, työn organisoinnilla, liikunnalla ja työyhteisön tuella. Pitkittyvä kipu kannattaa selvittää ajoissa, ja varhainen tuki sekä työjärjestelyt auttavat tukemaan työkykyä myös silloin, kun oireita jo on – tilanteen arvioinnissa työterveyshuolto on tärkein apu.