Lisätyö: mitä se tarkoittaa ja milloin sitä syntyy

Lisätyö on työtä, joka sijoittuu sovitun työajan ja lain mukaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän väliin. Toisin sanoen lisätyötä tehdään yli sovittujen tuntien, mutta se ei vielä ylitä säännöllistä työaikaa. Lisätyö edellyttää aina sekä työnantajan aloitetta että työntekijän suostumusta.

Lyhyt vastaus tärkeimpään eroon: lisätyö jää säännöllisen työajan rajoihin ja korvataan lähtökohtaisesti tavallisella palkalla, kun taas ylityö ylittää säännöllisen työajan ja siitä maksetaan korotettu palkka. Lisätyötä syntyy tyypillisimmin osa-aikatyössä.

Tämä opas selittää, mitä lisätyö tarkoittaa, milloin sitä syntyy ja miten se eroaa ylityöstä – sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Aiheen viralliset perusteet löytyvät myös Työsuojeluhallinnon sivulta lisä- ja ylitöistä. Lisää työelämän aiheita löydät Baabelian etusivulta.

Mitä lisätyö tarkoittaa

Lisätyö on käsite, joka liittyy työaikaan ja erityisesti tilanteisiin, joissa työtä tehdään enemmän kuin on sovittu. Se ei ole sama asia kuin ylityö, vaikka molemmat tarkoittavat sovitun työajan ylittävää työtä.

Lisätyön määritelmä työaikalaissa

Lisätyötä on työnantajan aloitteesta ja sovitun työajan lisäksi tehtävä työ, joka ei ylitä laissa säädettyä säännöllistä työaikaa. Sovittu, säännöllistä lyhyempi työaika voi perustua joko työsopimukseen tai työehtosopimukseen. Lisätyön syntyminen riippuu siis siitä, miten työntekijän säännöllinen työaika on järjestetty.

Miten lisätyö eroaa ylityöstä

Keskeinen ero on raja säännölliseen työaikaan. Lisätyö jää sen alle, ylityö ylittää sen.

Tärkeä huomio: lisätyöstä ei makseta automaattisesti ylityökorvauksia. Lisätyö korvataan säännöllisen työajan palkalla, ellei korotetusta palkasta ole sovittu työehtosopimuksessa, työsopimuksessa tai työpaikan käytännössä.

Milloin lisätyötä syntyy

Lisätyötä syntyy, kun työtä tehdään enemmän kuin on sovittu, mutta säännöllisen työajan rajoissa. Ratkaisevaa on, kuka teki aloitteen ja hyväksyttiinkö työ.

Sovitun työajan ylittäminen käytännössä

Selkein esimerkki on osa-aikainen työ. Jos sovittu päivittäinen työaika on kuusi tuntia ja työntekijä tekee kahdeksan tunnin työpäivän, lisätyötä on sovitun ja tehdyn ajan erotus eli kaksi tuntia. Koska kahdeksan tuntia ei ylitä säännöllistä vuorokautista työaikaa, kyse ei ole vielä ylityöstä.

Työnantajan aloite ja hyväksyntä

Lisätyön tunnusmerkki on, että se tehdään työnantajan aloitteesta ja hyväksynnällä. Pelkkä työn tekeminen yli sovitun ei riitä, vaan taustalla on oltava työnantajan tarve ja suostumus työn teettämiseen.

Voiko oma-aloitteinen työ olla lisätyötä

Pääsääntöisesti ei. Työ, jonka työntekijä tekee vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan yli sovitun tai säännöllisen työajan, ei yleensä ole lisä- tai ylityötä. Poikkeuksellisesti lisätyötä voi syntyä työnantajan hiljaisen suostumuksen perusteella, jos työn teettämisestä vallitsee molemminpuolinen yhteisymmärrys.

Varoitus: jos jäät oma-aloitteisesti pidemmäksi aikaa ilman työnantajan pyyntöä tai hyväksyntää, kyse ei välttämättä ole korvattavasta lisätyöstä. Varmista työnantajan kanta etukäteen.

Työntekijän suostumus lisätyöhön

Lisätyön teettäminen edellyttää aina työntekijän suostumusta. Tämä suojaa työntekijää siltä, ettei työaikaa kasvateta yksipuolisesti. Työntekijän oikeuksia tässä avaa myös ammattiliitto ERTO:n työsuhdeopas lisätyöstä ja ylityöstä.

Milloin suostumus tarvitaan

Suostumus on lähtökohtaisesti saatava ennen lisätyön aloittamista. Liukuvassa työajassa ja joustotyöajassa lisä- ja ylityö edellyttävät lisäksi aina työnantajan nimenomaista määräystä, eikä omaehtoinen työajan pidentäminen muutu automaattisesti lisätyöksi.

Suullinen ja kirjallinen suostumus

Lisätyösuostumus voidaan antaa suullisesti tai kirjallisesti. Selvyyden vuoksi kirjallinen suostumus on suositeltava, koska se vähentää myöhempiä erimielisyyksiä siitä, mistä on sovittu.

Suostumus kertaluonteisesti vai pidemmäksi ajaksi

Lisätyöhön voi antaa suostumuksen kullekin kerralle erikseen, määräajaksi tai toistaiseksi. Lisätyöstä voidaan sopia jo työsopimuksessa, jolloin työntekijä sitoutuu tekemään lisätyötä työnantajan määräyksestä. Tämä erottaa lisätyön ylityöstä, johon suostumus on annettava aina kutakin kertaa varten.

Vaikka lisätyöstä olisi sovittu työsopimuksessa, työntekijällä on perustellusta henkilökohtaisesta syystä oikeus kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinä. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi opiskelu, lastenhoitojärjestelyt, terveydelliset syyt tai jo sovittu työvuoro toisen työnantajan palveluksessa.

Lisätyö osa-aikatyössä

Osa-aikatyö on yleisin tilanne, jossa lisätyötä syntyy, koska sovittu työaika on lähtökohtaisesti säännöllistä lyhyempi.

Miksi lisätyö liittyy usein osa-aikatyöhön

Osa-aikaisella työntekijällä on sovittu vain osa täydestä työajasta. Kun työtä tehdään tämän yli mutta säännöllisen työajan rajoissa, syntyy lisätyötä. Kokoaikaisella työntekijällä lisätyön käsite ei yleensä tule esiin, koska hänen työaikansa on jo säännöllisen työajan tasolla.

Esimerkkejä tilanteista, joissa tuntimäärä kasvaa

Lisätyötä voi syntyä esimerkiksi näissä tilanteissa:

• osa-aikainen myyjä tekee ylimääräisen vuoron ruuhka-aikana
• työntekijä jää työnantajan pyynnöstä tunniksi pidemmäksi sovitun vuoron jälkeen
• osa-aikainen sijaistaa kollegaa ja tekee sovittua enemmän tunteja viikon aikana

Milloin lisätyö ei vielä ole ylityötä

Niin kauan kuin työaika pysyy säännöllisen työajan rajoissa – yleistyöajassa enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa – kyse on lisätyöstä, ei ylityöstä. Vasta näiden rajojen ylittyessä työ muuttuu ylityöksi, josta maksetaan korotettu palkka.

Lisätyö eri työaikajärjestelmissä

Lisätyön ja ylityön rajan arviointi riippuu käytössä olevasta työaikajärjestelmästä. Työaikalain rakennetta avaa kattavasti myös Duunitorin opas työaikalaista.

Keskimääräinen työaika ja työvuoroluettelo

Kun käytetään keskimääräistä säännöllistä työaikaa, säännöllinen työaika tasoittuu työvuoroluettelon mukaan. Lisätyötä ja ylityötä arvioidaan suhteessa työvuoroluetteloon merkittyyn säännölliseen työaikaan, joten kokonaisuus selviää vasta tasoittumisjakson kuluessa.

Liukuva työaika ja työnantajan määräys

Liukuvassa työajassa työntekijä voi itse säädellä työaikaansa liukumarajojen sisällä. Omasta aloitteesta tehtyä työajan pidennystä ei lasketa lisä- tai ylityöksi. Lisä- ja ylityö syntyvät vain työnantajan määräyksestä, joten on tärkeää sopia etukäteen, milloin työ tehdään työnantajan aloitteesta.

Joustotyöajan vaikutus

Joustotyöajassa työntekijällä on laaja vapaus päättää työnsä ajankohdasta ja paikasta. Myös tällöin lisä- ja ylityön tekemisestä on sovittava erikseen, eikä omaehtoinen joustaminen muutu automaattisesti korvattavaksi lisä- tai ylityöksi. Käytännön rajanvedon yksityiskohtia selittää myös Minilexin artikkeli työajasta ja lisätyöstä.

Lisätyön seuranta työpaikalla

Työajan seuranta on tärkeää sekä työntekijälle että työnantajalle, jotta lisätyö tunnistetaan ja korvataan oikein eikä kokonaistyöaika kasva liian suureksi.

Työajan enimmäismäärän merkitys

Työajan enimmäismäärä rajoittaa kokonaistyöaikaa. Ylityö mukaan lukien työaika ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa tietyn tasoittumisjakson aikana. Tämä koskee myös lisätyötä siltä osin kuin se kasvattaa kokonaistuntimäärää.

※Vaatii tarkistuksen: tarkista tasoittumisjakson pituus ja muut yksityiskohdat voimassa olevasta työaikalaista (finlex.fi) ja omasta työehtosopimuksestasi, sillä työehtosopimus voi vaikuttaa jakson pituuteen.

Miksi kokonaistyöaikaa pitää seurata

Lisätyötunnit kerääntyvät muiden työtuntien päälle. Ilman seurantaa kokonaistyöaika voi huomaamatta kasvaa liian suureksi, mikä kuormittaa työntekijää ja voi johtaa enimmäismäärän ylittymiseen. Työnantajalla on velvollisuus pitää kirjaa tehdyistä työtunneista.

Mitä työntekijän kannattaa tarkistaa

Voit varmistaa lisätyösi oikean käsittelyn vaiheittain:

• Vaihe 1: tarkista sovittu säännöllinen työaikasi työsopimuksesta tai työvuoroluettelosta.
• Vaihe 2: vertaa toteutuneita tunteja sovittuun ja säännölliseen enimmäistyöaikaan.
• Vaihe 3: tarkista palkkalaskelmasta, että lisätyö on korvattu sovitulla tavalla rahana tai vapaana.

Lisätyökorvaus voidaan työntekijän ja työnantajan sopimuksella vaihtaa vastaavaan vapaa-aikaan, joka on annettava lähtökohtaisesti kuuden kuukauden kuluessa. Jos jokin asia jää epäselväksi, kysy työnantajalta tai käänny luottamusmiehen tai ammattiliiton puoleen.

Yhteenveto

Lisätyö on sovitun työajan ylittävää työtä, joka ei kuitenkaan ylitä säännöllistä työaikaa. Se tehdään työnantajan aloitteesta ja edellyttää työntekijän suostumusta. Lisätyö korvataan tavallisella palkalla, ellei korotetusta korvauksesta ole erikseen sovittu – tämä erottaa sen ylityöstä.

Muista nämä: lisätyötä syntyy tyypillisesti osa-aikatyössä, oma-aloitteinen työ ei yleensä ole korvattavaa lisätyötä, ja liukuvassa sekä joustotyöajassa lisätyö edellyttää aina työnantajan määräystä. Seuraa kokonaistyöaikaasi, tarkista palkkalaskelmasi ja varmista oma työehtosopimuksesi mahdolliset poikkeavat määräykset.